Matematiikkaa suolla

Maailman arvostetuimpiin kuuluva matemaatikko Grigori Perelman on kieltäytynyt ottamasta vastaan Poincarén konjunktuurin ratkaisemisesta tarjottuja miljoonaa dollaria ja elelee mieluummin entiseen tapaan eläkeläisäitinsä kanssa rutiköyhänä pietarilaisessa torakka- ja varmaan myös lutikkalinnassa. Matematiikasta en ole ikinä ymmärtänyt mitään mutta kuvittelen jotenkin ymmärtäväni erakkoa, joka on autistisesti keskittynyt yhden asian ratkaisemiseen. Tosin Perelmanin väitetään jo saaneen tarpeekseen matematiikasta.

Meillä kahdella ei ole muuta yhteistä kuin se, että olen tänä talvena setvinyt Pietarin kaupungin edeltäjän Nevanlinnan historiaa. Ei siellä mitään pelkkää suomalaista suota ennen Pietaria ollut, vaikka suomalaiset itsekin usein naiivisti toistavat venäläistä mantraa (ja monia muita todellisuudenvastaisia hokemia), jolla Pietari Suuri halusi pyyhkiä pois seudun koko menneisyyden: siellä oli Nevanlinnan kaupunki, jossa asui 1600-luvulla joidenkin lähteiden mukaan kolmetuhatta ihmistä, mahdollisesti oma esi-isäni heidän joukossaan.

Sen verran valo on lisääntynyt, että alkaa tehdä mieli ulos omasta erakkolinnasta. Kun lumet sulavat, reviiri laajenee. Vesi kaikissa olomuodoissa on minulle liikkumisen este (puhukoot vedessä läträäjät mitä tahansa): talvella upottavana hankena ja kesällä avovetenä, jonka voi ylittää vain siltoja pitkin.

Ensi viikonloppuna olen kuitenkin jälleen ihmisten ilmoilla, Jyväskylän kirjamessuilla. Se merkitsee myös ruokavalion muutosta: terveelliset valkosipuli-sardiinivoileivät joutuvat pariksi päiväksi pannaan.